Auktoriteetilla tarkoitetaan arvovaltaista ja
vaikutusvaltaista henkilöä. Löysinpäs hiljattain sellaisenkin käsitteen kuin
pedagoginen auktoriteetti, jolla Elina Harjusen väitöskirjan mukaan
tarkoitetaan luokanopettajan ja oppilaan välistä luottamussuhdetta, joka syntyy
luokanopettajan aseman ja pedagogisen suhteen muodostumisen perusteella.
Pedagoginen auktoriteetti oli minulle käsitteenä ennestään tuntematon, mutta ei
mielestäni ole rajattu vain luokanopettajiin vaan hyvin voisi ajatella
ammattikasvattajien ja kasvatettavien luottamussuhdetta. Laitetaanpas saappaat
jalkaan ja lähdetään tähän suohon hetkeksi tarpomaan.
(Pedagoginen) auktoriteetti jaetaan siis kahteen osaan. Jos
sovelletaan päiväkodin maailmaan tämä käsite, niin ensimmäinen osio auktoriteetista
saadaan vain sillä, että on lapsiryhmässä työskentelevä aikuinen. Eli koska
olet aikuinen, sinulla on silloin jokin valta-asema. Sehän ei missään nimessä
riitä, niin kuin varmaan kaikki uuden lapsiryhmän kanssa aloittavat ovat
huomanneet. Puhutaan siitä, kuinka lapset ”testaavat” heille uusia aikuisia.
Lapset kokeilevat rajoja ja katsovat, miten aikuiset reagoivat niiden
venyttämiseen äärimmilleen.
Toinen osio pedagogisesta auktoriteetista onkin pedagogisen
suhteen muodostuminen aikuisen ja lapsen välille, johon vaikuttavat sekä
vuorovaikutus (Yllätys!) ja ammattitaito eli joku haisu siitä, että mitä ollaan
kulloinkin tekemässä. Se, että nykyään ei enää riitä pelkkä ”aikuisen asema”
siihen, että lapset uskovat, mitä heille sanotaan, johtuu yksinkertaisesti
sellaisesta asiasta kuin tasa-arvo. Lasten ja aikuisten välinen tasa-arvo on
lisääntynyt, mikä on johtanut siihen, että auktoriteettiasema täytyy ihan
oikeasti ansaita ja sen eteen pitää tehdä töitä. Onhan se vasun perusteissakin,
että varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää tasa-arvoa ja demokraattisia
arvoja.
Luin hiljattain tutkimuksesta, jossa selvitettiin kokemuksia
auktoriteetista sekä sen kehittymisestä. Arvaattekin varmaan, miten
auktoriteettia voi itse kehittää? No reflektoinnillapa tietysti. Havainnointilasit
päähän ja tarkastelemaan, että mitä tilanteessa tapahtuu:
1. Raulia pyydetään tulemaan sisälle, mutta hän lähtee
nauraen juoksemaan ympäri päiväkodin pihaa. Kuulee kyllä kehotukset, mutta ei
tule.
2. Raulin toiminnanohjaustaidot ovat ihan hyvät mm.
ulossiirtyminen sujuu ilman aikuisen apua. Rauli on hiljattain innostunut myös
Pokémonien piirtelystä ja keskustelee niistä innoissaan.
3. Jokin sisälle siirtymisessä ei Raulia kiinnosta. Onko
ulkona kivempia leikkejä kuin sisällä?
4. Sisälle pitää tehdä jotain kiinnostavaa ja kivaa, jotta
Raulin tahtotila sisälle siirtymisestä saadaan aktivoitua. -> Tehdään
ulkoilujen päätteeksi Pokémon-jahti, jolloin jokainen lapsi saa etsiä
päiväkodin pihasta uuden hahmon ja kerätään ne yhteiseen Pokémon-kansioon.
Kansiota säilytetään ryhmätilassa, jotta Raulin ja muiden lasten pitää siirtyä
sisätiloihin, ottaa ulkovaatteet pois ja laittaa hahmo kansioon. Etsitään
tabletilta hahmolle vielä nimi ja lapsi saa itse kirjoittaa nimen mallista.
Toimisko? Uskon, että paremmin kuin ”Mähän sanoin sulle,
että SISÄLLE!”
Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee
tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa
ja tahdossa toimia oikein.
Sitten summataan!
1. Auktoriteetti ansaitaan hyvällä vuorovaikutuksella.
2. Omaa auktoriteettia on mahdollista kehittää
reflektoimalla.
3. Kun luot tilanteita, joissa lapsi onnistuu, vahvistat
samalla luottamussuhdetta ja auktoriteettiasi.