Laaja-alainen osaaminen tuo monien hikikarpaloiden nostattaja 1.8.2017 lähtien. Käsitteenä se on uusi, mutta asiana ei juurikaan.
Laaja-alaisen osaamisen alueisiin kuuluu esimerkiksi
ajattelu ja oppiminen ja vasussa siitä sanotaan esimerkiksi tällaisia asioita:
”Lapsia kannustetaan
sinnikkyyteen ja olemaan lannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään
ratkaisuja eri tilanteissa.”
”Heitä (lapsia) ohjataan
suuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan.”
Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu –kohdassa
mainitaan seuraavia asioita:
”Lapsia ohjataan
ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin.”
”Lasten kanssa harjoitellaan
asettumista toisen asemaan, opetellaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista
sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti.”
Kaikkihan edellä mainittuja asioita on tehnyt ilman Valtakunnallisen
varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden lukua 2.7. Miksi laaja-alainen
osaaminen sitten on vasussa?
Koko laaja-alaisen osaamisen nostamisella vasuun haetaan sitä,
että päivähoidon henkilöstö alkaisi katsella kasvatustyötänsä eri tavalla kuin
ennen. Laaja-alainen osaaminen käsitteenä on ohjaamassa arviointia ja toiminnan
suunnittelua. Näkökulman muutosta ja sitä kautta myös toiminnan suunnittelua
pyritään lähestymään lapsen kokemuksen tarkastelun kautta.
Elikkäs vaikka niitä riitoja samasta lelusta on setvittykin
jo vuosia, jotain on kuitenkin yleisellä mittarilla unohtunut? Kuka keksii?
Tapa, jolla olemme lasten kanssa olleet vuorovaikutuksessa
ei ole ollut riittävän hyvä. Siitä on todisteena esimerkiksi se, että sekä
tehostetun tuen että erityisen tuen määrät ovat kasvaneet peruskoulun
oppilailla. Ehkä hurjinta faktaa on se, että tehostetun tuen oppilaista poikia
oli 65% ja erityisen tuen oppilaista poikia oli 70%! (Tiedot löytyvät
Tilastokeskuksen koulutustilastoista.) Tässä vaiheessa astuu taas ystävämme
reflektio esiin työkalupakkinsa kanssa ja alkaa esittää piinaavia kysymyksiä
kasvattajille.
Onko lapsia kannustettu sinnikkyyteen ja yrittämään
uudestaan epäonnistumisista huolimatta? Pääsikö suusta kenties sellaisia
lauseita kuten ”Taas on kakat housussa!” vai tuliko pohdittua, että ”Mikäköhän
tässä ympäristössä on sellaista, että lapsi ei pysty ilmaisemaan
vessahätäänsä?”
Onko lapsia ohjattu suuntaamaan ja ylläpitämään
tarkkaavaisuuttaan? Ah, ne aamupiirit/ruokapiirit/päiväpiirit, missä yksi tai
kaksi veijaria laittaa aikuisen suunnitelmat vessanpöntöstä alas ja varastaa
shown. Pistettiinkö lapsi pois piiriltä, jolloin tarkkaavuustreenit meni vähän
niinku siinä? Saiko piiri pohtimaan, että ”Tosi kiva, kun yks lapsi häiritsee
ja metelöi ja ne kaikki muut kärsivät siitä.” vai kenties ”Oliko toiminta
tarpeeksi mielenkiintoista, jotta jokaisen lapsen on mahdollista harjoitella
tarkkaavuuden suuntaamista haluttuun kohteeseen ja ylläpitämään sitä omien
taitojensa puitteissa?”
Laaja-alaisen osaamisen pointtina on se, että on olemassa
tietoa, jota halutaan auttaa lapsia oppimaan. Sitten on taitoja, joiden avulla
lapset oppivat etsimään tietoa. Sitten on arvot, asenteet ja tahto, jotka
vaikuttavat siihen, että miten tietoa ja taitoja käytetään tilanteissa.
Ja esimerkkiä pukkaa. Ajatellaan, että meillä on Pertti
(koska faktathan kertoi, että 70% erityisen tuen tarpeessa olevista on poikia),
jolle tarkkaavuuden kohdentaminen ja ylläpitäminen on erityisen hankalaa
siirtymätilanteissa vaikkapa ulos mentäessä. Kuvitellaan vielä, että Pertti on
sen ikäinen, että hän kyllä tietää, mitä ulos lähteminen teoriassa sisältää.
Kun tulee kehotus siirtyä vessan kautta pukeutumaan, Pertti
heittää viimeiset pikku-legot ilmaan ja alkaa kontata pöytien alla, kiljua kuin
paloauto ja juosta pöytien ja tuolien välissä kuin labyrintissa konsanaan. Perttiä
ei saa sanallisesti ohjattua oikean toiminnan ääreen, ja jos häntä lähestyy,
hän alkaa juosta pakoon.
Laaja-alaisen osaamisen näkökulmasta tilanne olisi
paloiteltavissa seuraavasti. Pertillä on tieto siitä, että ulos lähteminen
tarkoittaa: 1)lelujen siivousta 2)pissalla käymistä 3)pukeutumista sään mukaan
ja 4)pukeuduttua siirtymistä fyysisesti ulkotiloihin.
Pertillä on myös taito siivota, käydä itsenäisesti vessassa,
pukeutua ja kävellä, joten ainoa asia, johon hän saattaisi tarvita aikuista on
kysymys säänmukaisista varusteista. (ja se kysymyshän on useimmiten ”Tarviiko
laittaa kurahousut?”) Ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa, eikö?
Arvot, asenteet ja tahtotila. Nämä kolme asiaa vaikuttavat
valtavasti siihen, miten Perttikin tietojansa ja taitojansa osaa siirtää ja
soveltaa tilanteesta toiseen. Nämä kolme asiaa ovat mielestäni myös ne, joiden
vuoksi laaja-alainen osaaminen on vasuun nostettu. Lapsen oppiminen ja
kehittyminen on nähtävä paljon laajempana kokonaisuutena, kuin aiemmin. Siksi
Huomaa hyvä!-pedagogiikkakin on kehitetty, jotta ymmärrettäisiin, että
jokaisessa lapsessa on potentiaalia. Jokaisessa lapsessa on vahvuuksia, mutta
niitä ei näe, jos ei ymmärrä, miten esimerkiksi tahtotila vaikuttaa lapsen
suoriutumiseen arjen tilanteissa.
Ja vaikuttaahan se meidän aikuistenkin suoriutumiseen.
Oletkos koskaan pohtinut omaa työskentelyäsi lasten kanssa ja kuinka tahtotila
vaikuttaa valintoihisi? Siitä reflektointiaihe viikonlopulle.
Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailman
muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena
toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää
ja yhdistävää osaamista.
Sitten summataan!
1. Vaikka muutokselle ei nähtäisikään tarvetta, tilastot
kertovat karua faktaa todellisuudesta.
2. Laaja-alainen osaaminen vasun perusteissa tähtää
vuorovaikutuksen muutokseen.
3. Lasten oppimiseen ja kehittymiseen vaikuttaa laaja
kokonaisuus ja se pitää näkyä arviointitavoissa sekä toiminnan suunnittelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti