”Vau! En tiennytkään, että Musti on kerronnallisesti noin
lahjakas. Täytyykin muistaa kertoa se hänelle!” , ajattelin tällä viikolla, kun
sadutin lapsia ensimmäistä kertaa. Syy, miksi ihmiselle täytyy kertoa
onnistumisista ja oppimisesta, on yksinkertainen. Yksilön vahvuudesta tulee
vahvuus vasta siinä vaiheessa, kun hänelle merkitykselliset ihmiset huomaavat
sen ja antavat tunnustusta siitä. Kun Musti tulee tietoiseksi omasta
osaamisestaan, se toimii voimavarana oppimisprosesseissa myös jatkossa. Eli kun
Mustille toistuvasti osoitetaan, kuinka taitava hän on kertomaan tarinoita
aivan kuin ihka oikea kirjailija, hän alkaa tunnistaa tämän vahvuuden
itsessään. Kun Musti tunnistaa vahvuutensa, hän voi (aikuisen avustuksella)
kehittää taitoaan ja näin ollen käyttää vahvuuttaan hyväksi tilanteissa, joissa
hänellä on kehittymistarpeita.
Ajatellaanpa, että Mustilla on vaikeuksia
toiminnanohjauksessa esimerkiksi siirtymisessä vessaan. Musti ryntää vauhdilla
kohti vessan ovea ja nykäisee oven auki Lassien istuessa omilla asioillaan.
Lassie ei ole tyytyväinen ja Musti tajuaa siinä silmänräpäyksessä, että ”Ai
niin! Pitää koputtaa! Unohdin koputtaa! Tiedän, että pitää koputtaa!” Vahinko
on kuitenkin jo tapahtunut. Mitä tekee Katriina Kasvattaja seuratessa Mustin
toimintaa? Hän käyttää Mustin tarinoiden kertomisen taitoa hyväksi
toiminnanohjaustaitoja parantaakseen esimerkiksi tekemällä Mustin kanssa
yhdessä tarinan, lorun tai vaikkapa laulun siitä, missä järjestyksessä tehdään
mitäkin vessaan siirryttäessä.
Katriina Kasvattaja yhdessä Karppa Kasvattajan kanssa ovat
havainnoineet Mustin vahvuuksia ja ympäristöjä, joissa Mustin vahvuudet
pääsevät ja eivät pääse esiin. He ovat keskustelleet havainnoistaan ja tulleet
yhdessä jonkinlaiseen johtopäätökseen. Jotta Mustin kehittymistarpeille voidaan
tehdä jotakin, täytyy tietää Mustin vahvuudet. Tai ennemminkin toisin päin:
Kun tiedämme Mustin vahvuudet, voimme tehdä jotakin Mustin
kehittymistarpeille.
Tässä vaiheessa myös toiminnan arviointia on melko helppo
tehdä:
1. Katriina ja Karppa ovat havainnoineet lasta ja tulleet
tietoisiksi Mustin vahvuuksista sekä kehittymistarpeista.
2. Katriina ja Karppa ovat yhdessä keskustelleet
toimintatavoista, jotka rakennetaan Mustin vahvuuksien päälle.
3. Sen jälkeen suunnitelmat pannaan käytäntöön.
4. Käytännön jälkeen Katriina ja Karppa arvioivat, että
miten valitut kasvatuskäytännöt ovat vieneet oppimista ja kehittymistä
eteenpäin.
5. Jatketaanko samoilla partituureilla vai sävelletäänkö
taas uusi humppa?
Musti nyt arvatenkin on yli 3-vuotias, mutta entäpä Mikit ja
Minnit, joiden puheen kehitys on alle 3-vuotiaiden osastolla? Havainnointi on
tällöin tietenkin kehitystasoon suhteutettua. Jos Minni ei vaan istu siinä
potalla, niin tuodaan sitten vaikka käsinuket vessaan seuraksi, jos se saa
Minnin liimaantumaan penkkiin aamupiirillä. Selvästi Minnin sitoutumisessa
toimintaan ei ole vaikeuksia vaan siinä ympäristössä, jossa Minni kulloinkin
on.
Lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet sekä heidän
kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnan suunnittelun
lähtökohtana.
Sitten summataan!
1. Vahvuus on vahvuus vasta sitten, kun yksilö tulee
tietoiseksi siitä.
2. Vahvuuksia pitää etsiä ja löytää, jotta voimme
suunnitella toimintaa JA
3. jotta lapsen on mahdollista oppia ja kehittyä.
P.S. Sorit vessa-esimerkeistä. Ensi kerralle sitten enemmän
askartelua ja jumppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti