torstai 17. elokuuta 2017

Voimaa vahvuuksista!

”Vau! En tiennytkään, että Musti on kerronnallisesti noin lahjakas. Täytyykin muistaa kertoa se hänelle!” , ajattelin tällä viikolla, kun sadutin lapsia ensimmäistä kertaa. Syy, miksi ihmiselle täytyy kertoa onnistumisista ja oppimisesta, on yksinkertainen. Yksilön vahvuudesta tulee vahvuus vasta siinä vaiheessa, kun hänelle merkitykselliset ihmiset huomaavat sen ja antavat tunnustusta siitä. Kun Musti tulee tietoiseksi omasta osaamisestaan, se toimii voimavarana oppimisprosesseissa myös jatkossa. Eli kun Mustille toistuvasti osoitetaan, kuinka taitava hän on kertomaan tarinoita aivan kuin ihka oikea kirjailija, hän alkaa tunnistaa tämän vahvuuden itsessään. Kun Musti tunnistaa vahvuutensa, hän voi (aikuisen avustuksella) kehittää taitoaan ja näin ollen käyttää vahvuuttaan hyväksi tilanteissa, joissa hänellä on kehittymistarpeita.




Ajatellaanpa, että Mustilla on vaikeuksia toiminnanohjauksessa esimerkiksi siirtymisessä vessaan. Musti ryntää vauhdilla kohti vessan ovea ja nykäisee oven auki Lassien istuessa omilla asioillaan. Lassie ei ole tyytyväinen ja Musti tajuaa siinä silmänräpäyksessä, että ”Ai niin! Pitää koputtaa! Unohdin koputtaa! Tiedän, että pitää koputtaa!” Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Mitä tekee Katriina Kasvattaja seuratessa Mustin toimintaa? Hän käyttää Mustin tarinoiden kertomisen taitoa hyväksi toiminnanohjaustaitoja parantaakseen esimerkiksi tekemällä Mustin kanssa yhdessä tarinan, lorun tai vaikkapa laulun siitä, missä järjestyksessä tehdään mitäkin vessaan siirryttäessä.




Katriina Kasvattaja yhdessä Karppa Kasvattajan kanssa ovat havainnoineet Mustin vahvuuksia ja ympäristöjä, joissa Mustin vahvuudet pääsevät ja eivät pääse esiin. He ovat keskustelleet havainnoistaan ja tulleet yhdessä jonkinlaiseen johtopäätökseen. Jotta Mustin kehittymistarpeille voidaan tehdä jotakin, täytyy tietää Mustin vahvuudet. Tai ennemminkin toisin päin:

Kun tiedämme Mustin vahvuudet, voimme tehdä jotakin Mustin kehittymistarpeille.

Tässä vaiheessa myös toiminnan arviointia on melko helppo tehdä:

1. Katriina ja Karppa ovat havainnoineet lasta ja tulleet tietoisiksi Mustin vahvuuksista sekä kehittymistarpeista.
2. Katriina ja Karppa ovat yhdessä keskustelleet toimintatavoista, jotka rakennetaan Mustin vahvuuksien päälle.
3. Sen jälkeen suunnitelmat pannaan käytäntöön.
4. Käytännön jälkeen Katriina ja Karppa arvioivat, että miten valitut kasvatuskäytännöt ovat vieneet oppimista ja kehittymistä eteenpäin.
5. Jatketaanko samoilla partituureilla vai sävelletäänkö taas uusi humppa?




Musti nyt arvatenkin on yli 3-vuotias, mutta entäpä Mikit ja Minnit, joiden puheen kehitys on alle 3-vuotiaiden osastolla? Havainnointi on tällöin tietenkin kehitystasoon suhteutettua. Jos Minni ei vaan istu siinä potalla, niin tuodaan sitten vaikka käsinuket vessaan seuraksi, jos se saa Minnin liimaantumaan penkkiin aamupiirillä. Selvästi Minnin sitoutumisessa toimintaan ei ole vaikeuksia vaan siinä ympäristössä, jossa Minni kulloinkin on.




Lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet sekä heidän kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnan suunnittelun lähtökohtana.




Sitten summataan!

1. Vahvuus on vahvuus vasta sitten, kun yksilö tulee tietoiseksi siitä.
2. Vahvuuksia pitää etsiä ja löytää, jotta voimme suunnitella toimintaa JA
3. jotta lapsen on mahdollista oppia ja kehittyä.


P.S. Sorit vessa-esimerkeistä. Ensi kerralle sitten enemmän askartelua ja jumppaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti